Lea Kirsti Väätänen1

(5.1.1933 - 8.9.2002)
Lea Kirsti Väätänen|s. 5.1.1933\nk. 8.9.2002|p63.htm|Johan Petter Väätäinen|s. 7.12.1898\nk. 4.5.1973|p60.htm|Hilma Kaarlentytär Taurén|s. 8.10.1902\nk. 4.4.1938|p61.htm|Pekka J. P. Väätäinen|s. 23.5.1875\nk. 27.4.1918|p69.htm|Johanna J. Juntunen|s. 22.11.1872\nk. 12.5.1949|p70.htm|Karl M. Taurén|s. 22.9.1873\nk. 6.6.1945|p81.htm|Maria J. Kakki|s. 23.4.1866\nk. 1.9.1942|p82.htm|
Lea Väätänen 11-vuotiaana (1944)
     Lea Kirsti syntyi 5.1.1933 Terijoella .2 15.6.1948 Lea asui Lahdessa .2 Lea (24-vuotiaana) ja Aarre Aleksi Tamminen, jonka vanhemmat ovat Kalle Aleksi Tamminen ja Selma Katariina Siren, vihittiin 9.6.1957 Lahdessa .2 Vihkimisen jälkeen Lea käytti nimeä Tamminen.2 1958 Lea oli opettaja Vesilahdella .2 1980 Lea asui Viialassa .2 Lea Kirsti Tamminen kuoli 8.9.2002 Tampereella Pirkanmaan hoitokodissa 69-vuotiaana.2 Hänet haudattiin 21.9.2002 Viialassa .2
      Aarren kirjoitus Lean muisteluista:

Lumikinokset tukkivat tiet loppiaisaattona Terijoen Kellomäellä, kun kätilö ponnisteli kohti sähkömies Johan Petter Väätäsen ja vaimonsa Hilman o.s Tauren asuintaloa. Ja niin vain autettiin maailmaan perheen kuopus, Lea 5.1.1933. Isosisko Annikki oli jo kuusivuotias ja Kaarlo-veli neljän vanha. Koti oli tohtori Kopperin hirsihuvilassa Kellomäellä. Seurasi muutamia onnellisia lapsuusvuosia Terijoen kujilla, mummon mökillä ja rantahietikolla.

Lean evakkovuodet alkoivat oikeastaan jo ennen sodan puhkeamista. Perhe menetti äidin sydänkohtaukseen v.1938 Lean ollessa vain 5-vuotias. Ennen talvisotaa alkoi evakkotaival mummon ja äijän kanssa Hämeeseen Pertunmaalle. Sotatalvena Lea kävi siellä kiertokoulua 6-vuotiaana kovilla pakkasillakin kumisaappaissa, kun parempia jalkineita ei tullut mukaan.

Välirauhan aikana perhe ei palannut Karjalaan, vaan muutti Tuusulaan Pajalaan. Maria-mummo kuoli siellä 1.9.-42. Isää nähtiin harvoin, sillä hän kulki sähkötöissä jopa Mikkelin päämajassa ja milloin missäkin. Lea kävi alakoulua Tuusulassa ja jatkoi sitten sodan aikana vielä Lahden Jalkarannassa, jonne perhe oli muuttanut isän töiden perässä. Kirkkaina kuutamoöinä juostiin lakanat niskassa suojaan pommituksia lähimetsään. Karl-vaari kuoli 6.5.-45 ja lapset jäivät Kiuruvedeltä tulleen isänäiti Johanna-mummon kanssa taloutta pitämään. Johanna-mummo kuoli 12.5.1949. Isä-Johan avioitui v.-50 Hilman o.s Rautanen kanssa, joka hoiti Johanin taloutta aina isän kuolemaan 4.5.1973 saakka ensin Helsingin Herttoniemessä ja sitten eläkepäivinä Hollolan Salpakankaalla.

Neljänneltä luokalta Lea siirtyi jatkamaan Lahden Yhteiskouluun ja lukioaikanaan hän oli kesätöissä Tukholman Rosenlundin vanhainkodissa. Lea kirjoitti ylioppilaaksi keväällä 1951 (kuten myös Aarre, jossain kaukan Turus!) Taideopintojen ja Ruotsin töiden jälkeen hän aloitti kasvatustieteen opiskelun Jyväskylän Kesäyliopistossa, koska vallitseva opettajapula takasi jatkuvan työn ja pysyvän toimeentulon. Opettajana hän aloitti Kiteellä v.52-53. Kesäkurssien välillä hän oli Nastolassa ja talven 54-55 suorittamassa loppuun kansakoulunopettajantutkinnon. Samassa poikkeuskurssin ryhmässä oli myös Aarre, joka usein joutui vuolemaan Lean kynää teräväksi. Vappuna 55 oltiin yhdessä lakittamassa Liljan patsasta ja aamulla laulamassa arkkipiispa Salomiehen pihalla Piispankadulla lähellä Lean kortteeria taiteilija Veroman kotona.

Eipä siitä sinä keväänä sen valmiimpaa tullut: Lea haki Hartolan Riihiniemeen ja Aarre Nousiaisten Paistanojalle. Kirjeenvaihto kuitenkin jatkui kiivaana ja lomillakin tapailtiin. Tuloksena kihlautuminen syksyllä -56 ja keväällä jo haettiin yhdessä paikkaa Vesilahden YIämäen koululta ehdolla, että molemmat valitaan. Lahden jo puretussa vanhassa puukirkossa heidät vihittiin helluntaina 9.6.1957. Yhteiseloa opeteltiin Hartolan Riihiniemen koululla ja juhannuksen jälkeen lähdettiin häämatkalle Oulusta bussilla Kilpisjärven kautta Norjan Skibotniin, Tromssaan, Narvikiin ja tuntureille.

Sitten olikin koottava hynttyyt yhteen tänne Vesilahdelle. Valoisa asunto oli koulun päädyssä avaran peltomaiseman keskellä. Vessa ja vesiposti oli, mutta kakluunilämmitykseen oli puut kannettava mäen alta, jossa myös sauna sijaitsi. Kolmantena opettajana aloitti Mirjami Kankainen o.s.Salo Turengista. Lea opetti alkuun keskiluokkia ja joutui asettelemaan oppilaita pistejärjestykseen, kun oli nämä oppikoulun pääsytutkinnot lapsilla edessä. Kyllä sitä silti taiteitakin harrastettiin ja menestyttiin koulujenvälisissä urheilu- ja hiihtokisoissa. Kylän elämässä oltiin mukana työssä, ilossa ja surussa.

Iloisia perhetapahtumia riittikin sitten monelle vuodelle. Ensin syntyivät pojat vv.-58 ja -59 ja sitten tytöt vv. -60 ja 66. Oli siinä Lea-äidillä oppilaiden lisäksi hoidettavia! Kylän tyttöjä oli sentään kouluaikana apulaisina, mutta kyllä siinä isäkin oppi osallistumaan kodin askareisiin.

Koulujen lakkautusuhka iski 60-luvun puolivälissä ja Ylämäen koulukin muuttui 2-opettajaiseksi. Englannin opetus alkoi ala-asteilla ja Aarre osallistui kesäkursseille ja opiskeli talven 67-68 Jyväskylässä aineopettajaksi lukioaikaisen harrastuksen pohjalta. Vuonna 1970 hän pääsi Viialaan kiertäväksi englanninopettajaksi. Kun vanhemmat lapset olivat jo Viialassa oppikoulussa, katsottiin parhaaksi etsiä omaa kotia täältä ja muutettiin Laitakadulle syksyllä -71. Lea jatkoi silti ala-luokkien opettajana Vesilahdella eläkeikään asti 35 vuotta.

Jo nuoruudessaan Lea hiihteli ja pyöräili Salpausselän jylhissä maisemissa ja jatkoi sitä opettajavuosinaan koulumatkalla YIämäelle. Voimistelu ja jumppa olivat hänelle jokapäiväisiä harrastuksia. Laulu ja piirustus olivat hänelle mieluisia oppiaineita. Monen monet akvarellit hän maalasi matkoillamme ja lomillamme. Kristilliset arvot olivat hänelle opettajana tärkeitä ja seurakuntakuoron mukana oltiin vanhainkodilla ja vankilassa. Lähetysystävänä hänelle olivat rakkaita Kylväjän lähetit eri puolilla maailmaa ja viime aikoina varsinkin radiolähetystyö Sanansaattajain toimesta ja vaateavustukset Kontupohjaan.

Viime vuosina Lea-mummon erityisenä ilonaiheena ja rakkauden kohteena ovat olleet Linh ja Sau, Timon ja Riitan perheeseen Vietnamista adoptoidut tytöt. Voi sitä riemua, kun tytöt joskus tulivat mummolaan jopa yökylään! Tyttöjen piirustuksia ja kortteja on seinät täynnään.

Voi, jos Jeesus tulisi pian noutamaan pois, oli Lean rukous koko pitkän kuuman kesän. Hän saikin siirtyä rauhallisesti ikikesään ennen syksyn synkän hetkiä.2

Vanhemmat ja heidän lapsensa: Lea Kirsti Väätänen ja Aarre Aleksi Tamminen

  • Timo Juhani Tamminen
  • Ilkka Tapani Tamminen (25.4.1959 - 19.7.1981)
  • Katri Maria Tamminen
  • Taina Helena Tamminen
Esiintyy kaavioissa:
Matti Kakki (arv.n.1724- ) jälkeläisiä
Antti Seppänen (arv.n.1665- ) jälkeläisiä
Matti (Bastubacka) (n.1685- ) jälkeläisiä
Juho (Hauhtonen) (arv.n.1670- ) jälkeläisiä
Antti (Klemola) (arv.n.1640- ) jälkeläisiä
Matti (Lento) (arv.n.1625- ) jälkeläisiä
Antti (Luoto) (arv.n.1655- ) jälkeläisiä
Martti (Maunula) (arv.n.1680- ) jälkeläisiä
Erkki (Rautiola) (arv.n.1675- ) jälkeläisiä
Niilo (Wester) (arv.n.1630- ) jälkeläisiä
Matti Kuha (arv.n.1630 - ) jälkeläisiä
Antti Luukinen (arv.n.1670 - ) jälkeläisiä
Erkki Mäntyjärvi (arv.n.1645 - ) jälkeläisiä
Paavo Ristonpoika Tauriaisen (n.1679 - 1758) jälkeläisiä
Antti Veteläinen (arv.n.1645 - ) jälkeläisiä
Aatami Aataminpoika Väätäinen (1811 - ) jälkeläisiä

Viitteet

  1. [S4] Taisto Taurén, TAURÉN-Suku (Hanko 1997 ja 1993-4), Taulu 4014.
  2. [S116] Henkilön oma tai läheisen haastattelu.
Sulje