Yrjö Juhonpoika Uosukainen1,2,3

#58, (20.11.1835 - 1.4.1915)
IsäJuho Yrjönpoika Uosukainen (17.3.1799 - 12.9.1875)
ÄitiVarpu Simontytär Juvonen (29.9.1809 - )
Yrjö Uosukainen
     Yrjö Juhonpoika syntyi 20.11.1835 Valkjärven Puikkolassa.4 Yrjö (28-vuotiaana) ja Saara Matintytär Karhu (18-vuotiaana), jonka vanhemmat ovat Matti Matinpoika Karhu ja Helena Heikintytär Helppolainen, vihittiin 10.7.1864 Valkjärvellä .4 Yrjö oli lampuoti Valkjärvellä . Yrjö Juhonpoika Uosukainen kuoli 1.4.1915 Puikkola 2'ssa, Valkjärven Puikkolassa, 79-vuotiaana.4 Hänet haudattiin Valkjärvellä .1
      Lainaus kirjasta; Mikko Uosukainen (Mikko Yrjönpoika Uosukainen) "100 Vuotta kauppatoimintaa"

Uosukaisen kauppaliikkeen alku

Karjalassa on aikoinaan toiminut moniakin huomattavia kauppiassukuja, joissa perinteet siirtyivät isältä pojalle liiketoiminnan laajentuessa vuosikymmenien varrella. Monet näistä kauppiaissuvuista ovat viimeksikäytyjen sotien jälkeen siirtyneet jatkamaan toimintaansa muualle Suomeen ja tutut karjalaiset liikenimet tulevat aina sillion tällöin eri yhteyksissä esille ja palauttavat mieleen sen vilkkaan kauppa- ja liiketoiminnan mikä Karjalassa niin monimuotoisena aikoinaan kukoisti.
Uosukaisen suvunkin toiminta liikealalla käsittää yli sadan vuoden ajanjakson ja sen aloitti isäni Yrjö Uosukainen, joka nuorena miehenä Pietarissa asuessaan harjoitti kalakauppaa.Suomalaisena miehenä paloi hänen mielensä kuitenkin aina kotipuoleen päin ja ajan oloon hänelle tarjoituikin tilaisuus palata kotipitäjäänsä Valkjärvelle.

Pietarissa ollessaan isäni kuuli, että Venäjän valtion haltuun oli joutunut Valkjärvellä sijaitseva lahjoitusmaatila, joka aikoinaan oli luovutettu eräälle, nähtävästi Ruotsin armeijaan kuuluneelle Trudenhjelm-nimiselle upseerille ja hänen suvulleen. Sotilassukuun kuuluvina olivat Trudenhjjelmit kuittenkin tottumattomia maatilan hoitoon eivätkä pystyneet pitämään sitä hallussaan. Saamansa kehoituksen mukaisesti isäni hankki maatilan hallintaansa maksamalla rästiin jääneet maksut. Vuosittain oli tilasta maksettava vain mitättömän pieni kuoletusmaksu siihen saakka, kunnes lahjoitusmaat vihdoin luovutettiin kokonaan talonpoikien omistukseen. Näin tuli isästäni suurenpuoleisen maatilan omistaja. Juhlavana on minunkin mieleeni painunut se hetki, jolloin tilojen perintökirjat ojennettiin niin isäni kuin muidenkin Valkjärven talonpoikien käsiin.Tämä on suurimerkityksellinen ja iloinen tapahtuma ei vain meille henkilökohtaisesti, vaan koko Valkjärven pitäjälle.

Saatuaan tilan hallintaansa ja muutettuaan Valkjärvelle isäni, joka ennestäänkin oli perehtynyt liiketoimintaan, perusti sinne kauppaliikkeen, sillä pitäjässä ei eentuudestaan ollutkaan suomalaista kauppaa. Kaupan perustamiseen tarvittiin kauppalupa, minkä isäni venäjänkielen taitoisena helposti saikin hankituksi. Näin alkanut liiketoiminta jatkuikin sitten 40-50 vuoden ajan.

Kauppapuotia pidettiiin aluksi korkeakynnyksisessä aittarakennuksessa ja odotusten mukaisesti sujui kaupanteko hyvin. Alkuaikoina pidettiin liikkeessä kaupan pääasiallisesti sellaisia elintarpeita, joita ei paikkakunnalla omasta takaa ollut riittävästi saatavilla.Tavarat käytiin hankkimassa pääasiallisesti Pietarista, mistä ne tuotiin hevospelillä Valkjärvelle kotiin.

Isäni saavuttaman menestyksen innoittamana perusti myös eräs venäläinen mies pitäjäämme kilpailevan liikkeen, mutta hänen yrityksensä ei alunperin, kuten ei myöhemminkään, saavuttanut pitäjäläisten keskuudessa samanlista suosiota kuin isäni liike.

Näihin aikoihin ryhtyi Venäjän valtio laajoihin rakennustöihin pitäjässä sijaitsevien Veikkolan, Pähkinämäen ja Valkeamatkan hovien maille. Niille rakennettiin päärakennusten lisäksi työläisten asuntoja, noin 500 lehmää varten suunniteltuja navettoja, talleja kymmenille hevosille, myllyjä ja muita rakennuksia oikein kymmenittäin aitoon venäläiseen tyyliin. Työmaille otettiin suomalaista työvoimaa ja sitä tuli aina Pohjanmaalta saakka. Miesten tuli olla hyviä, ammattitaitoisia rakennusmiehiä- huonoja ei kelpuutettu lainkaan- ja palkat olivat sen mukaisesti silloisiin olosuhteisiin nähden varsin korkeat. Rakennusmiehillä tuntui silloin olevan monasti "rahaa kuin roskaa" taskuissaan.

Miehiä oli työmailla yhteensä yli 300 ja nämä tarvitsivat luonnollisesti runsaat määrät elintarpeita ja myöskin -aito venäläiseen tapaan- paljon viinaa, jotta viihtyisivät työmaillaan. Varmistaakseen viinansaannin miehet pitivät kokouksen ja päättivät tehdä asianomaiseen virastoon anomuksen viinanmyynnin järjestämiseksi paikkakunnalle. Miesten toivomusten mukaisesti isäni anoi väkijuomien myyntioikeutta, ja kun viranomaiset pitivät anomusta perusteltuna, myyntioikeus myönnettiinkin hänelle. Tarpeelliset paperit olivatkin pian valmiina ja niiden saavuttua aloitettiin väkijuomien myynti ja sekä oluen että viinan kysyntä oli alusta alkaen suuri. Määrättyjä ylimpiä hintoja ei siihen aikaan ollut ja ainoa rajoitus oli, ettei viinaa saadut myydä pienemmissä erissä kuin silloisessa kannun mitassa. Ylärajaa ei myöskään ollut, vaan jokainen sai ostaa mielensä ja varojensa mukaan eikä velaksimyyntikään ollut kiellettyä. Kun työläiset saivat tilinsä aina noin kahden viikon väliajoin, olivat rahat usein tilinvälin loppupäivinä vähissä, mutta viinaa piti kuitenkin saada. Tämän vuoksi alkoholia myytiin paljonkin luotolla ja useiden työnjohtajien kanssa sovittiinsiitä, että he suoraan miesten tileistä vähensivät näiden ruoka-, juoma- ym. velat. Miehet olivat luonnollisesti tähän järjestykseen suostuneet, olivatpa ehkä tyytyväisiäkin. Kun miehet olivat työssä myös melko pitkäaikaisilla sopimuksilla, saattoi kauppias myöntää heille luottoa omala riskilläänkin.

Oluen ja viinan menekki olikin näinä vuosina erittäin suuri. Viinaa tuotettiin meille 15 kilometrin päässä olevasta Kyyrölän kylästä, jossa Galkin-nimisellä venäläisellä kauppiaalla oli viinanpolttimo. Täältä juomaa vedätettiin hevospelillä jatkuvasti. Toista väkijuomien myyntilupaa ei Valkjärven pitäjään myönnetty, koska vakiintuneen käytännön mukaisesti tällaisia lupia annettiin ainoastaan yksi kuhunkin pitäjään.

Viina saatiin siten Suomesta, mutta olut sensijaan noudettiin Pietarista. Mahtoiko tämä johtua hinnan halvemmuudesta tai jostain muusta seikasta, se ei ole tiedeossani. Olut kuljetettiin liikkeeseemme tynnyreissä ja sen menekki oli niin suuri, että tavallisesti tuli päivittäin yksi 200 markkaa maksava kuorma pihaan. Juhlien aattoina ja muina erikoisina päivinä sensijaan oli olutta tuotava useampikin kuorma. Kun menekki oli näin valtava, aiheutti se kauppiaalle ja hänen väelleen kovaa kiirettä ja huisketta. Juomien hinnat eivät myöskään olleet määrätyt, vaan jokainen sai periä sen maksun, mitä piti asiallisena kunhan hinta vain pysytteli sellaisissa rajoissa, etteivät ostajat nousseet kapinaan. Muistiini ei ole jäänyt, minkälaista hintaa viinasta perittiin, mutta sen muistan, että 200 markan olutkuormasta saatiin saman verran voittoa. Tämä sadan prosentin voitto tuntuu nyt sangen kohtuulliselta, kun sitä vertaa nykyisiin Alkon hintoihin, jotka useissa tapauksissa ovat voittoatuottavia tuhansiakin prosentteja hankintahinnasta. Ja erikoiselta nykyajan oloissa tuntuu sekin, että viinan hinta oli myyjän vapaasti määrättävissä!


     Kertomuksessa mainitut henkilöt: Saara Matintytär Karhu.5

Yrjö Juhonpoika Uosukainen ja Saara Matintytär Karhu lapset:

Elämäntaival (+ PM lesken uusi avioliitto, elossa olevien lasten syntymät pois)

TapahtumaVuosi, paikkakunta ja lisätietoHenkilö
Syntymä1835, Puikkola, Valkjärvi4
Vihkiminen1864, ValkjärviSaara Matintytär Karhu4
Lapsen syntymä1866, Puikkola, Valkjärvilapsi Uosukainen6
Lapsen kuolema1866, Puikkola, Valkjärvi, (syntyi kuolleena)lapsi Uosukainen6
Pojan syntymä1869, Puikkola, ValkjärviMatti Yrjönpoika Uosukainen6,4
Tyttären syntymä1871, Puikkola, ValkjärviAnna Yrjöntytär Uosukainen6,4
Pojan syntymä1873, Puikkola, ValkjärviJuho Yrjönpoika Uosukainen6,4
Tyttären syntymä1875, Puikkola, ValkjärviHelena Yrjöntytär Uosukainen6,4
Isän kuolema1875, Uosukkala, ValkjärviJuho Yrjönpoika Uosukainen4
Tyttären kuolema1876, Puikkola, ValkjärviHelena Yrjöntytär Uosukainen6,4
Tyttären syntymä1877, Puikkola, ValkjärviHelena Yrjöntytär Uosukainen6,4
Pojan syntymä1878, Puikkola, ValkjärviTuomas Yrjönpoika Uosukainen6,4
Tyttären syntymä1880, Puikkola, ValkjärviHetti Yrjöntytär Uosukainen6,4
Tyttären kuolema1881, Puikkola, ValkjärviHetti Yrjöntytär Uosukainen6,4
Tyttären syntymä1881, Puikkola, ValkjärviHetti Yrjöntytär Uosukainen6,4
Tyttären kuolema1882, Puikkola, ValkjärviHetti Yrjöntytär Uosukainen6,4
Tyttären syntymä1882, Puikkola, ValkjärviHilda Yrjöntytär Uosukainen6,4
Pojan syntymä1885, Puikkola, ValkjärviMikko Yrjönpoika Uosukainen6,4
Pojan kuolema1885, Puikkola, ValkjärviMikko Yrjönpoika Uosukainen6,4
Pojan syntymä1886, Puikkola, ValkjärviMikko Yrjönpoika Uosukainen6,4
Pojan vihkiminen1887, ValkjärviMatti Yrjönpoika Uosukainen6,4
Pojan syntymä1888, Puikkola, ValkjärviViktor Yrjönpoika Uosukainen6,4
Pojan kuolema1889, Puikkola, ValkjärviViktor Yrjönpoika Uosukainen6,4
TyöValkjärvi, lampuoti
Tyttären vihkiminen1894, ValkjärviAnna Yrjöntytär Uosukainen6,4
Pojan vihkiminen1896, ValkjärviJuho Yrjönpoika Uosukainen6,4
Tyttären vihkiminen1897, ValkjärviHelena Yrjöntytär Uosukainen6,4
Tyttären vihkiminen1900, ValkjärviHilda Yrjöntytär Uosukainen6,4
Pojan vihkiminen1903, ValkjärviTuomas Yrjönpoika Uosukainen6,4
Kuolema1915, Puikkola 2, Valkjärvi4
HautausValkjärvi1

Viitteet: Lähteet ja lisätiedot sekä kirjallisuus (Linkkien avaus: Klikkaa oikealla hiirellä ja valitse "Avaa uudessa ikkunassa")

  1. [S26] Uosukainen sukuselvitys, saatu 21.3.1996. koonnut Arto Vehkapuro, Tennilä.
  2. [S46] Mikko Uosukainen, 100 Vuotta Kauppatoimintaa (Helsinki 1962), s. 5 - 8.
  3. [S115] Uosukaisten sukuseura, Uosukaisten suku Karjalassa (Uosukaisten sukuseura, Gummeruksen kirjapaino, Jyväskylä 2002), taulu 29.
  4. [S115] Uosukaisten sukuseura, Uosukaisten suku Karjalassa (Uosukaisten sukuseura, Gummeruksen kirjapaino, Jyväskylä 2002),.
  5. [S46] Mikko Uosukainen, 100 Vuotta Kauppatoimintaa (Helsinki 1962), sivu 5.
  6. [S62] Suomen Sukututkimusseura ja Suomen Sukutietotekniikka ry. HISKI-projekti Internetissä.
Tietoja on muokattu viimeksi=28.7.2015